Tänään harjoiteltiin Santran kanssa kotona voittajan kaukoja. Ongelmana on viime aikoina ollut tarpeeksi rauhallisen viretilan löytäminen. Nyt kokeilin semmosta, että makupalana ei ollutkaan mitään yli-ihanaa nakkia tai lihapullaa vaan jotain kuivuneita maksanaksuja jotka eivät haisseet niin voimakkaalle. Toimi ihan kivasti. Itellä pitää pysyä tosi rauhallisena eikä omalla äänellä yhtään nostattaa. Pidin myös makupalat koko ajan poissa kädestä että päästäs pikkuhiljaa siitä "hissi" vaiheesta eroon. Mehän siis harjoitellaan nyt pelkkää seisomisesta maahanmenoa ja toisinpäin. Ylösnousu näyttäisi Santralle olevan se helpompi. Jos joku tätä joskus lukee niin onko teistä kukaan muuten käyttäny mitään lankkua tms. etujalkojen eessä estämässä liikkumista? Mietin sitä tänään ku muutaman kerran ylösnoustessa etujalat liikku..
No sitten illan hallitreeneihin. Laitoin ruudun valmiiksi kentälle ennen ku otin Santran kanssa mitään. Sehän meni aika lailla sen ruudun vilkuiluun eikä seuraamisesta meinannu tulla oikein mitään. Mulla oli hihnasta nyppäilyt tänään kovin herkässä ja oonkin siitä syystä pettynyt reeneihin ja nimenomaan itseeni. Miksei sitä vois helpottaa harjoitusta jos näkee että koiralle on vaikeaa joku juttu? Kyllähän minä sitten älysinkin helpottaa, mutta vasta muutaman virhe-->kielto-->pakote-->palkka session jälkeen. Seuraaminen oli sitten taas ihan kivaa meistä molemmista. Vähän ristiriitaisia tunteita se ruudun vilkuilu herätti ku toisaalta mietin, että sehän on hyvä että se on kiinnostunut siitä ja haluaa pyrkiä sinne, mutta toisaalta pitäshän sen pystyä keskittymään myös muuhun?
Ruutu itsessään meni hyvin ensimmäisellä kerralla. Laitoin sen maahan ruudussa ja kävin palkkaamassa sinne. En kuollaksenikaan muista että otinko sen sivulle istumaan ennen lähetystä. Luulen että en. Tähän astihan minä oon pitäny sitä vain pannasta kiinni. Ajattelin, että otan vielä yhden ruudun siten, että siellä ruudussa on se herkku. No nyt sitten komensin koiran sivulle ja yritin siitä lähettää sen. Santra katto mua hoo moilasena eikä irronnu sinne millään. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta mulla, että jos jostain päästä vaikeuttaa treeniä niin jostain toisesta vois vähän helpottaa? Esim. nyt otin uutena tuon sivulletulon niin oisin ihan hyvin voinu lähettää Santran vähän lyhyemmän matkan päästä jotta oisin saanu heti ekalla kerralla onnistumisen. Kyllähän minä toki näin teinki, mutta VASTA muutaman epäonnistumisen jälkeen. Jos jotain positiivista niin kaikesta huolimatta mun hermot piti hyvin :) Minulle on näköjään tosi vaikeaa helpottaa treeniä ja palata niin sanotusti taaksepäin. Hommaan näköjään mielummin epäonnistuneita treenejä. Jos jotain hyvää näissä treeneissä oli niin jotenki minusta tuntuu, että tajusin taas omasta koirankoulutuksesta paljon tänään ja niistä asioista mihin haluan tehä parannuksia.
Huomenna me lähdetäänkin Santran kanssa kohti Kannusta ja ensimmäinen lähijakso alkaa sitten maanantaina. Innolla ja jännityksellä odotan tulevaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti