keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Onnistumisia seuraa aina epäonni...

Viime torstaina käytiin eka pk-tokoilut. Ne oli mieleiset treenit. Harjoteltiin jännitteitä ja saatiin kotiläksyksi takapään käyttöharjoituksia ja enemmän vaihtelua treenaamiseen. Se tuppaakin itellä olla aika kaavamaista. Esim. nyt vältän Santralla perusasennosta seuraamaan lähtemistä. Sitä tehdään suoraan leikistä tai miten vaan. Ja seuraamisessa pidän nyt patukkaa välillä kainalossa. Se parantaa vähän Santran paikkaa tai ainaki paransi niissä treeneissä :) Tämän aamun seuraamisista en oo ihan niin varma.

Lauantaina Paris  kävi Oulun kanakoirakerhon järjestämällä koulutuspäivällä. Siellä oli eri rasteja missä treentattiin tokoa, noutoa ja jotain vetolaitehommaa :) Ite en ollu siellä mukana niin en osaa sen tarkemmin sanoa. Ihan hyvin siellä oli menny. Nouto ei ollu menny ihan niin hyvin ku kotona, kun siellä oli ollut käytössä tosi vanha ja limainen lintu. Hyvää harjotusta kuitenkin molemmille.

Nyt päästään sitten eilisiin toko-treeneihin. Santra oli lähtiessä vähän flegun oloinen ja ei se kentällä sit kauheesti parantunu. Meillä oli kotiläksynä temppu ja minä ajattelin, että esitetään kuinka Santra ottaa multa sukat pois. No eipä ottanu :) Sitte siirryttiin sulavasti suunnitelma B:hen eli pyörähdys :D Se oli elämäni huippuhetkiä se hehe. Saatiin läksyksi harjoitella pyörähdys myös toiseen suuntaan, kun tokokoirista tulee helposti toispuolisia. Temppujen lisäksi harjoteltiin sivulletuloa. Santra jäi taas vähän vinoon ja sain neuvoksi ottaa sitä makupalan kanssa jotta se oppis tulemaan aina heti ekalla kerralla oikeaan paikkaan ja oikein päin. Hyvä vinkki. Olen vain käyttäny sitä makupalaa ja sillähän se tulee aina ihan nappiin, niin nyt haluisin päästä siitä eroon! Makupalan jälkeen Santran vire oli taas mitä oli enkä minä sitä saanu oikeen nostettua koko treenien aikana. Se on sellanen että jos se kerran saa makupalaa niin se haluis sitä koko ajan eikä lähe enää kunnolla taistelemaan eikä leikkimään. Pitäskö minun leikittää enemmän jotta siitä tulis se ykkösjuttu? Samalla kun Santran vire laskee niin se laskee myös mulla. Varmaan kentän toiseen päähän saakka näky metrinen sarvi otassa. Se tunnin treeniaikakin tuntuu niin pitkältä kun siellä on tosi paljon odottelua kun koirakoita on niin paljon. En mitenkään saa Santraa pysymään skarppina kentällä koko aikaa. Ens kerralla otan häkin kentän laidalle ja tungen sen sinne odottelun ajaksi. Haluan että se vire on kentällä korkea ja sitä odottelua ja siitä nostamista harjotellaan pikku hiljaa ei tuntia kerrallaan.

Lopuksi oltiin "peiliä" koirien kanssa ja aina pysähtyessä koirien piti mennä perusasentoon. Meillä meni ihan ok joskin istuminen sais olla nopeempaa. Ens kerraksi kotiläksynä nopeet maahan menot! Nehän meillä onkin ollu aika hitaat. Mietin että treenaisin näitä naksuttimen avulla.. ja ehkä voisin muutaman kerran ottaa kosketuskeppiä avuksi. Täytyy alkaa treenaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti